Aika on vierinyt sellaista vauhtia ettei perässä meinaa pysyä! En ole voinut kirjoitella blogiin, kun miehen veljen koneessa jotkut ihmeasetukset etten pääse kojelautaan, mutta nyt veljeni sai onneksi mun oman koneen puhdistettua ja tää pelittää taas, joten yritän parantaa tapani.

Viime kirjoituksesta on jo yli kaksi kuukautta enkä oikein edes muista mitä kaikkea tässä onkaan ollut... Isojen poikien koulu on alkanut ja pojat tykkäävät kyllä. Kavereita on paljon ja muutenkaan koulu ei kuulemma kauheasti poikkea omasta koulusta Espanjassa. Läksyjen tekoon ei kyllä hirveästi panosteta vaan ulkona hengailu kavereiden kanssa vie voiton. Äiti tietty yrittää parantaa tätä tapaa, mutta taitaa olla vaan yritystä! Huomenna on isommalla enkun koe ja vaikealta tuntuu, jostain syystä ei se enkku oikein meinaa mennä pääkoppaan, vaikka espanjastakin saa joskus jotain apua ja vinkkiä. Mutta taitaa olla lapsen mieli vielä sellainen, ettei noin pitkälle menevä järkeily onnistu. Pojat käyvät pari kertaa viikossa painissa, johon papi heitä innostaa ja sparraa. Pojat viihtyvät niin hyvin täällä Suomessa, että haluaisivat muuttaa tänne. Tätä onkin heitelty ilmaan ja mua aika-ajoin ahdistaa kyseinen aihe... Jopa stressiin asti ja olen viettänyt öitäkin tätä pohtien. Mutta pitää vaan uskoa, että ajan kanssa tähän asiaan tulee selvyys ja ratkaisu.

Vauva on jatkanut hurjaa kasvuaan ja on nyt nelikuisena 66 cm pitkä ja 9,2 kg, siis aivan jättiläinen. Mutta ihana sellainen, kultainen pullero jota kukaan ei voi vastustaa. Vuorotellen pussaillaan ja halitaan, ja eilen viimeksi vauvauinnissa äidit hullaantuneina häntä ihailivat. Me ollaan tosiaan aloitettu vauvauinti reilu kuukausi sitten ja nyt Randy on jo sukeltanutkin ja nauttii aivan älyttömästi vedestä. Keväällä "vauvauinti" jatkuu sitten meidän omalla altaalla Espanjassa, kun ollaan oppi haettu täältä. Vauvauinnin lisäksi käyn hänen kanssaan äiti-vauvajumpassa kerran viikossa, mistä valitettavasti ei ole vielä tuloksia näkyvillä mun mahamakkaroissa (täytynee lopettaa karkkien, suklaan ja pullan syönti!). Poitsun päivärytmi on ollut hieman vielä hakusessa, mutta on vakiintunut nyt noin 3 tunnin päikkäreihin, jotka otetaan miten sattuu, yleensä neljässä pätkässä pieninä annoksina. Yöt menevät suht ok, ekan pätkän poitsu nukkuu 3-4 tuntia ja sen jälkeen heräillään suunnilleen tunnin välein. Joka herätyksellä en imetä vaan nyt vauveli on oppinut jo ottamaan tuttiakin ja saattaa nukahtaa siihen heti uudelleen ja jos tutti ei auta ja edellisestä syötöstä on vasta vähän aikaa, heijaan hänet sylissä takaisin uneen. Ihmeen hyvin olen tähän asti jaksanut, vaikka yksin vastaankin yöheräilyistä. Voi olla että pimeä syksy alkaa tässä pikkuhiljaa vaikuttaa omaan jaksamiseenkin ja on ruvettava ottamaan päikkäreitä.

 

Olen hurahtanut vauvan vaatteisiin ja ostanut niitä sekä uutena että huutonetistä. Pieniksi jääneitäkin on jo kaksi muovikassillista!! Onneksi saan ne eteenpäin venäläisen kaverini siskolle Pietariin. Oikein "pelottaa" mennä kaupoissa vauvan vaateosastolle kun ei ikinä tiedä mitä sieltä lähtee mukaan ;)