Eräänä lauantaina mies soitti kesken treeniensä, että häneltä on mennyt polvi tosi pahasti ja odotti sillä hetkellä ambulanssia. Säikähdin tosi kovasti, mutta onneksi hänen omat epäilynsä nivelen sijoiltaan menosta eivät pitäneet paikkaansa, vaan reilun viikon odottelun jälkeen magneettikuvauksen tulos kertoi, että kierukka on revennyt. Nyt se polvi on lopultakin eilen leikattu ja toivotaan parasta, että kuntoutuminen alkaa reippaasti. Monesti on kyllä hermo meinannut mennä ja on mennytkin täällä kotona, kun on vauvan lisäksi joutunut passaamaan rampaa miestä, mutta toisaalta meillä on välillä ollut sikahauskaa yhdessä toisiamme piikitellessä ja vauvan tohinoita seuratessa. Pari viikkoa nyt ainakin on hänellä vielä sairaslomaa.

Eilen ruuhkabussissa edessäni istui Kotikadun näyttelijä "Partasen Onni" ja mua alkoi huvittaa törmäilyni tänä syksynä kaiken maailman julkimoihin. Aiemmin kaupungilla ollessani hampurilaisella viereisessä pöydässä istui pariskunta, joka alkoi juttelemaan mulle vauvasta ja siinä höpötellessä tämä mies tuli maininneeksi olevansa Suomen nuorin isoisä. Tämän "tittelin" hän oli saanut niinkin vanhana kuin 33-vuotiaana. Itse on tullut isäksi 16-vuotiaana ja tytär oli tullut äidiksi 17-vuotiaana. Hän naureskeli, että oli siinä sitten aika paha mennä sanomaan, että miksi piti aloittaa noin nuorena!! Kirjamessuilla muutama viikko sitten hurjassa ihmisvilinässä multa putosi rattaiden päällä olevasta harsosta pyykkipoika ja sen nipsaisi siihen takaisin itse Maija Vilkkumaa. 

Pari päivää sitten sattui minulle "for the first time"-tilanne. Ajelin autolla ja vaihdoin lyhyempi jonoiselle kaistalle. Suojatien edessä hiljensin, mutta en pysähtynyt kokonaan. Samalla hetkellä huomasin, että viereiseltä kaistalta lähti mustamaija perääni valot vilkkuen. Arvasin, että tulee mun virheen takia mut pysäyttämään. Niinhän siinä sitten kävi. Ensin poliisi kysyi, että puhunko suomea (mun autossa on Espanjan rekkarit) ja sitten hän kysyi, tiedänkö miksi minut pysäytettiin. Kerroin tajunneeni virheeni heti, ja siihen poliisi sanoi, että hyvä kun asia on edes jossain mielen syövereissä. Sen jälkeen puhallutettiin ja tiedusteltiin, kenen auto on ja sitten autopaperit ja ajokortti heille. Kun poliisi toi papereita takaisin, hän sanoi, että siltä osin kaikki ok ja että muuten hän antaisi lapun samantien, mutta mun lieventävänä asianhaarana oli hiljainen ajonopeus ja heillä on toinen tehtävä menossa, joten selviän pelkällä varoituksella. Joten ei muuta kuin hyvät päivän jatkot...

Yleensä olen hyvin tarkka hankinnoissani, varsinkin jos ne ovat vähänkään hintavia, mutta olen alkanut huomata pientä lipsumista omassa käytöksessäni. Tänään kävelin Kampin ostarin läpi bussille ja päätin istahtaa kokeilemaan suoristusrautaa, jolla saa aivan ihania lainekiharoita. Olen nähnyt nämä englantia puhuvat tyypit usein tällä samaisella ständillä, mutten ole ennen jäänyt siihen laitettavaksi. No, tunnin verran taisin istua siinä aivan superkivan tytön käsittelyssä, ensin hiukset sai ihania kiharoita, sain itsekin kokeilla tekoa ja lopulta mulla oli rattaissa suoristusrauta. Hinta oli "pikkuisen" kalliimpi kuin kaupoissa, mutta arvostin sitä, että näin miten laitetta käsitellään, sain itse kokeilla ja vuoden ajan saan käydä varaamassa ajan ja laitattamassa ilmaiseksi erilaisia kiharoita. Koska me ollaan vaan enää loppuvuosi Suomessa, taidan käydä viikoittain... ja sitten taas kesällä, jos ständiä enää on olemassa. Ja pahin kaikesta, ostokseni ei loppuneet tähän, vaan panostin yhtä paljon rahaa kuin rautaan hiuspidennyksiin! Nyt ei muuta kuin laittelemaan hiuksia!!!