Täällä taas, pikkuisen aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta! Ei ole ollut kauheasti ylimääräistä aikaa kun työt alkoi tammikuussa mutta jostain syystä ei myöskään motivaatiota blogittaa, mutta toisaalta sääli lopettaa kirjoittelua, mitä kuitenkin tuli tehtyä muutama vuosi. Joten katsotaan, josko sitä ehtisi ja ennen kaikkea innostuisi uudelleen...

Tammikuussa tosiaan tultiin takaisin kotiin Espanjaan ja siitä se arki alkoi taas rullata tuttuun vanhaan tapaan. Mies jäi vauvan kanssa kotiin ja me isompien poikien kanssa töihin ja kouluun. Keskimmäisen kommentti kotiovesta sisään tultua oli, että onhan täälläkin ihan kivaa kun tänne asti päästiin. Ne fiilikset kun oli loppuvuodesta mitä oli, kuka milloinkin halusi jäädä Suomeen asumaan. Ja niin me ollaan muutkin viihdytty, vaikka alkuvuosi olikin tosi sateista. Ja niin on muuten taas nytkin!! Yöllä alkoi kunnon sade ukkosen kanssa ja aamupäivälläkin vielä ukosti ja salamoi. Joten olen ollut aamusta saakka pyjama päällä, eihän sitä enää tarvi vaihtaa kun sänky jo kutsuu. On vaan outoa, että vielä jaksaa sataa näin huhtikuun puolivälin jälkeen, saisi se kesäinen ilma jo tulla!! Olin vauvan kanssa tällä viikolla Suomessa, kävin koulutuksessa ja meillä oli aivan mahtava tuuri ilmojen suhteen!!! Lunta ei ollut enää missään teillä ja aurinko paistoi melkein joka päivä. Oli ihana käydä siellä ja tavata muutamaa kaveria ja yhden kaverin uutta vauvaa ja kuulla ihania uutisia, joskin myös tosi surullisiakin. Actionia riitti joka päivälle koulutuksen jälkeen ja tietty se, että vauva oli mukana, toi oman jännitysmomenttinsa matkaan, mutta kaverin aivan superhyvässä hoidossa kaikki meni loistavasti ja poitsu nautti.

Koulutus oli myös antoisa, nyt on pää toteutuskelpoisia suunnitelmia täynnä. Jännä, miten tuollainen lyhyt kahden päivän koulutus voi aktivoida ja saa jotenkin uutta virtaa ja voimaa omaan työhönsä. Kai sitä on niin omien rutiiniensa orja, ettei siinä leipätyön ohessa ehdi ja jaksa miettiä uusia toteutustapoja, mutta kiva, että välillä pääsee Suomeen hakemaan tuota antia.

Lennot meni ihmeen hyvin sekä Helsinkiin että takaisin päin. Menomatkalla tuttavani sattui samalle lennolle ja autteli kentällä, ilman häntä olisi voinut olla pieni paniikki. Onneksi myös koneeseen sattunut vierustoveri oli auttavainen, joten matka meni sujuvasti. Ja kun kyseessä oli yölento, niin tunnin lentämisen jälkeen vauva nukahtikin. Takaisin tullessa kentälle menevässä taksissa kuski alkoi kysellä, olenko katsonut uutisia ja arvelin, että siellä on joku lakko. Kuski kertoi sitten tulivuoren purkautumisesta ja Euroopan lentoja peruuntuneen. Mutta onneksi meidän lento lähti aikataulun mukaan. Oli vaan noloa, kun en tiennyt asiasta mitään. Kaverin kanssa oltiin edellisenä iltana syömässä vauvojen kanssa ja sitten kävin vielä kälyni ja entisen naapurini luona, joten ei siinä hässäkässä ehtinyt telkkaria avata. Lähtöaamuna taas heräiltiin kaverin luona vauvojen aikataulun myötä ja puuhailtiin rauhassa sitä sun tätä ja pakkailin, eikä meille tosiaan tullut mieleen avata radiota tai telkkaria. Mutta onneksi sitten kaikki kävi parhain päin, koska meidän kone ei sitten enää päässyt lähtemään takaisin Helsinkiin, kun kenttä suljettiin puolelta öin.

Tässä kuva aurinkoisesta vauvasta aurinkoisena helmikuun päivänä: