Hammas on nyt paikattu ja tosi hieno! Ja olin niin reipas tyttö, ettei edes puuduttaa tarvinnut. Hammaslääkäri kysyi, että puudutetaanko vaiko kokeillaan ensin ilman. Pojan tikkauksen puudutus vielä mielessäni valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, en todellakaan halunnut mitään piikkejä suuhuni, ja onneksi prosessi oli kivuton ja sain oikein upean hampaan. Oli kuulemma onni, että se hammas lohkesi, muussa tapauksessa olisi jouduttu turvautumaan juurihoitoon (mä en edes tiedä mitä se on, ei vaan kuulosta kauhean mukavalta). Oli päässyt pehmenemään hammasluu, koska entisen paikan alta oli päässyt reikiintymään. Joten ei muuta kun hiottiin ja uusi iso valkoinen paikka tilalle. Puolen tunnin kuluttua olin jo pihalla.

Poika sai myös tänään tikit pois jalasta, ja homma oli ihan lastenleikkiä! Ei edes inahtanut ja kun hoitaja sanoi ensimmäisen tikin jälkeen, että yksi on jo pois, poika kommentoi: "Älä huijaa, ei voi olla!" Olin nääs pelotellut, että voi tuntua vähän ja kenties tulee pikkuisen vertakin. Mutta meni tosi kivuttomasti. Onneksi.

Illalla oltiin Espanjan naapureiden luona saunassa ja grillaamassa. Oli kivaa. Lapsetkin pääsivät leikkimään kaverin kanssa. Yhdessä kuuluivat jo puhelleen, kuinka kaipaavat altaalle uimaan. Ensi viikolla nähdään jo kotioloissa ja voidaan vilkutella ja huudella parvekkeilta.

Pakko laittaa tähän vielä pienemmän kommentti, mikä huvitti äskettäin. Katsoivat siellä kyläpaikassa Guinnesin ennätyskirjaa, ja siinä oli pussauksen ennätys, yli 30 tuntia. Tämä oli jäänyt kuopuksen mieleen ja sohvalla maatessa sanoi: "Äiti, se mies ja nainen, jotka pussas yli 30 tuntia oli varmaan KUNNOLLA rakastuneita!" No mutta niinhän sen täytyy varmaan ollakin. Myös näiden pussailijoiden vessassakäynti laittoi ajattelemaan pienen pojan, kuten myös minutkin...