Viikonloppu vierähti porukoilla ja myös enon mökillä saunakeikalla. Saunakeikalla ollessa pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni automaattivaihteista autoa, ja nyt haluu sellaisen... Espanjassa se olis kyllä ihan ehdoton ruuhkissa ja parkkeerauskuvioissa. Mut mä en mun ongelmallisen autokevään jälkeen todellakaan ala nyt vaihtaa uutta autoa, täytyy sit katsoa jos joskus vaihtaa toisen, niin josko sit olis automaattivaihteiden aika mullekin. Sunnuntaina pois lähtiessä porukoilta oli aika haikea mieli, jopa itkin autossa. Niin teki äitikin. Ehkä vielä kuitenkin nähdään jos hän tulee käymään stadissa ennen mein Espanjaan paluuta.Kotimatkalla kaveri soitti, piristi kovasti murheista mieltä ja sovimme tapaavamme huomenna Suomenlinnassa. Pyydettiin iso kasa entisiä opiskelukavereita mukaan lapsineen, saa nähdä ketkä pääsee. Voi olla että tapaaminen muuttuu sisätilatreffeiksi, jos sade alkaa, pahalta näyttää jo nyt.
Ryöstökuviosta ei ole mitään uutta tietoa, koska emme ole saaneet asunnonomistajaa langan päähän. Ystäväni sai nimittäin ongittua hänen kotinumeronsa (Colega: eres un angel), mut vaikuttaa vähän siltä, että omistaja on lomailemassa kun ei vastaa lankanumeroon. Olisi monta asiaa hänen kanssaan selvitettävää.
Viimeistä kokonaista viikkoa Suomessa, mieli alkaa jo pikkuhiljaa kääntyä lähtöön ja muihin asioihin. Lähtö on aina vaikeaa, siksi mä inhoan matkustamista paikkoihin, joissa on hyvästeltäviä. Suomeen on ihana tulla, mutta täältä lähteminen ja hyvästeleminen on aina vaikeaa, yhtä tuskallista on katsoa miestä kun lähdetään hänen kotimaastaan sukulaisten luota pois...
Kommentit