Kotona jälleen ja helle on hirmuinen. Pojat ramppaavat vähän väliä altaalla, mutta se on ihan ok, uskallan päästää heitä jo kahdelleen jos siellä on muitakin uijia ja kuikuilen vaan parvekkeelta itse.
Matkalaukut on vielä osaksi purkamatta, koti on sotkeentunut muutamassa päivässä joten siivotakin pitäisi. Eilen käytiin kaupassa hakemassa jääkaapin täytettä ja pesemässä auto, joka oli törkeän pölyinen. Niin, ja mittaamassa renkaiden ilmanpaineet. Ja ettei vaan elämä olisi liian helppoa ja mutkatonta, autossa on taas pieni vika. Vilkku toiselle puolelle ei pala edessä ja naksuttaa tuplanopeutta. Jees, johan mä kaipasinkin näitä auto-ongelmia!! Mies sanoi kun puhuttiin illalla, että vilkun lamppu on palanut eikä ole iso juttu, ehdotti jo minne voisin viedä korjautettavaksi. Ehkä joku päivä... kun jaksaa...
Ovet pidetään visusti lukossa, mikä ei estä varkaita tietenkään tulemasta, tulivathan aiemminkin, mutta testattiin poikien kanssa lukon tekniikkaa ja uskalletaan nukkua yömme kun tiedetään, ettei ovea saa auki jos avain sisällä tietyllä tavalla kiinni ovessa. Näin eilen yhtä tuttavaa, joka ei helpottanut kertomuksellaan yhtään tätä pientä "pelko perseessä" elämistä. Oli kuullut radiosta, että asuntovarkailla on joku merkkisysteemi (ei tiennyt miten toimii käytännössä, kaivetaanko avaimella ovenpieleen joku merkki vai miten) ja niitä koodeja on monta. Eli voivat kertoa tällä tapaa että asunto on jo putsattu, ihmiset ovat puheliaita joten jutunjuurta vääntämällä voi kurkkia mitä sisällä on jne. Huh huh tätä maailman menoa!
Olen ottanut jo ensi kontaktin töihinkin, käynyt työpaikalla hakemassa postia ja hoitamassa nettiasioita.
Mutta nyt takaisin kotiin, altaalle ja ruuanlaittoon.