Päivä oli aika uuvuttava. Nukuin huonosti, illan viimeinen ajatus oli Julia ja samoin aamun ensimmäinen. Itkin helposti ja sama jatkui myös töissä. Olimme kaverin kanssa luvanneet viedä pojat (meidän ja hänen) sillalle, joka jäi Julian viimeiseksi paikaksi. Sillalla oli paljon kynttilöitä ja kukkia, sekä muistokirjoituksia siskolta, äidiltä ja kavereilta. Mua itketti taas ihan kamalasti. Kaikkien mieliin ja huulille nousi taas kysymys MIKSI. Huomenna on Julian muistotilaisuus ja lupauduin kääntämään siellä puheita espanjaksi. Voi kylläkin olla ettei siitä tule yhtään mitään. Onneksi paikalla on muitakin hommaan kykeneviä.

Ilta meni onneksi muissa merkeissä, oltiin ystävien uuden kodin pihalla ja kasattiin puutarhakalusteita ja syötiin. Myös ystävien 8 kk lapsenlapsi oli paikalla ja meidän pojat oli ihan hullaantuneita (äiti ja papi myös). Tässä Christian Tamaran kanssa.
902502.jpg