Syyskuu on jo hurjaa vauhtia käynnissä. Täällä sitä ei vaan oikein huomaa mitenkään, helteet jatkuvat. No, ehkä yölämpötilat on pudonneet muutaman asteen, koska nukkua voi jo paremmin läähättämättä.

Rejakset eli kalterit on saatu ikkunoihin, joten asumisviihtyvyys on parantunut huomattavasti. Onneksi ei tarvitse enää kuunnella öisin ääniä, ja parvekkeen oviin on hommattu myös ylimääräinen lukko, eli niitäkään ei voi nostaa pois paikaltaan. Qué bien!

Poikien setä on saatettu lauantaina lentokentälle, eli meillä on taas omat kuviot ilman vieraita, vaikkakin perjantai-illasta lähtien on miehen kanssa vietetty mykkäkoulua. Oltiin isolla porukalla ulkona (suomalaisia kavereita täältä), kun meidän omalla kylällä oli kyläjuhlat koko viikonlopun ja tuli jotain eripuraa äijäni kanssa. Oikeastaan ei mistään, joten olen nyt päättänyt olla aloittamatta puhevälejä, koska en ole mistään syystä ansainnut vihaa niskaani. Eilen illalla alkoi tulla hänen suunnaltaan yritystä kommunikoida, mutta en tarttunut onkeen. Katsotaan kauanko jaksan hiljaisuutta... Kyllä välillä pistää vihaksi, kun en oikein ymmärrä miehen mielenliikkeitä. En tiedä onko kysymyksessä yleismaailmallinen ilmiö vai onko mun macho jotenkin erikoistapaus??? No, olen oppinut että meillä ainakin on useinkin ylämäkiä ja sitten taas vastaavasti alamäkiä.

Poikien kanssa oltiin eilen pleikkaostoksilla. Entinen putosi lattialle ja käynnistysnappula meni jumiin ja laite rikki. Parille tyypille sitä näytin, mutteivät osanneet korjata, joten ei muuta kun hankkimaan uusi. Pari viikkoa pojat olivatkin ilman pleikkaa, joten oli jo intoa saada uusi. Nyt ostettiin hopean värinen, oli kuulemma hienompi kuin musta. Olen heikkouden hetkelläni luvannut pojille omaan huoneeseen vielä pienen telkkarin pelikoneeksi, katsotaan milloin se ehditään hommata. Koulukirjoja pitäisi alkaa myös metsästää pojille ja kaikkia muitakin tarvikkeita, täällä Espanjassahan ne ostetaan itse, koulusta ei saada mitään. Joten töiden lisäksi puuhastelua riittää ihan kiitettävästi näin koulujen alkaessa.

Nettiä olen kovasti myös yrittänyt hommata kotiin ja sen vuoksi juossut paikassa jos toisessa. Lopulta tänään päädyin tilaamaan laajakaistan Telefónicalta netistä. Eli ei olisi tarvinnut missään juosta jos tuonkin olisi tiennyt. Mutta tietämättömästä päästä kärsii koko ruumis... vai miten se sananlasku nyt meneekään. Voi olla, että nettiä odotellessa hurahtaa vähintään kolmisen viikkoa, jos ei kuukausi, Espanjassa kun ollaan, MAÑANA-ihmisten maassa...!!!!!!