Viime aikoina blogiini on päätynyt aika lailla negatiivisia tunteita, mutta minkäs sille mahtaa jos siltä on välillä tuntunut. Mutta nyt onneksi tuntuu paljon paremmalta, koti on pysynyt kasassa ja ollaan jopa saatu joitakin ongelmia ratkaistua ja laitettu kotiakin taas vähän. Omaa mieltä myös varmasti parantaa se, että olen pitkästä aikaa harrastanut liikuntaa, aloitin lattaritanssikurssin, missä ekana vedetään sambaa ja nyt myös opettelen rullaluistelun tekniikkaa. Rulliksethan ostin jo yli vuosi sitten, mutta nehän hautautui kaapin pohjalle alkuinnostuksen hälvettyä, mutta olipa kivaa taas pitkästä aikaa. Tunnin treenin jälkeen tuntui, että osaakin jotakin ja pitäisi useammin lähteä Paseolle luistelemaan.

Tiistai-iltana kun tulin töistä, oli ihana yllätys odottamassa. Pojat olivat tehneet kaikki läksyt, käyneet miehen kanssa lenkillä ja jopa suihkussa. Ruoka oli myös valmiina, kun astuin sisään. Ja mikä mukavinta, kaikki olivat hyvällä tuulella koko loppuillan ja yhdessä tenttasimme esikoiselta kasvin osia, seuraavana päivänä oli conocimienton koe. Itse koe ei tainnut mennä niin hyvin, numero ei ole vielä tiedossa, mutta pääasia että yritettiin. Välillä mulla meinaa mennä hermot tän espanjalaisen koulun kanssa läksyjen suhteen. Kolmasluokkalaisilta vaaditaan ihan älyttömän paljon. Heillä ei ole tavallaan harjoituskirjoja ollenkaan käytössä, tai niihin ei saa siis merkitä mitään, vaan jokainen tehtävä ensin kopioidaan vihkoon ja vasta sen jälkeen vastataan itse kysymykseen. Joinakin päivinä ollaan tehty yli kaksi tuntia läksyjä ja mun mielestä se ei ole vielä 8-vuotiaalle tarkoituksenmukaista. Varsinkin niinä iltoina, kun mennään harrastuksiin, meinaa päivä loppua kesken ennen kuin läksyt on tehty. Mutta ensi syksynä pojat menevätkin suomalaiseen kouluun, saa nähdä tuleeko sopeutumisongelmia tai vastaavia. Ainakin sinne kovin hinkuvat tässä vaiheessa.

Tänään tuli tädiltä ystävänpäivätervehdys ja siinä suomalaisia lehtiä. Viikonlopun vietettä tiedossa. Kiitos!