Kyllä pakottaa jalkoja tän päiväisen jälkeen. Ennen puoltapäivää lähdettiin aika isolla porukalla, lapset mukaan lukien, kävelemään läheiseen kylään vuoria pitkin maaseutureittiä. Pojat ei olekaan ennen sinne asti kävelleet ja jännitin, miten käy, mutta hienosti jaksoivat, kun oli kavereita mukana. Jos normaalisti kävelen sinne n. kaksi tuntia mennen tullen, niin tänään reissumme kesti pysähdyksineen ja kahvittelu- ja jäätelöhetkineen yli kolme ja puoli tuntia. Ja koska aurinko porotti aina välillä pilvettömältä taivaalta, tietenkin taas kärähdin, tällä kertaa niskasta ja dekolteesta. Ihan kuin olisin kokematon turisti tän auringon kanssa...
1381548.jpg          1381561.jpg
Kun päästiin kotiin, pojat lähti saman tien kaverin miehen kanssa jalkapalloon ja sillä aikaa käytettiin hyväksi vapaa-aika kaverin kanssa ja lähdettiin rantakadulle, kävellen, ja käytiin yhdessä meksikolaisessa syömässä nachoja ja juomassa kaljat. Olipa kivaa istahtaa hetki ja seurata menoa Paseolla, ihan kuin kesällä ja ilmakin näytti parastaan. Tässä vaiheessa tajusin, että olen tainnut kärähtää kun käsivartta kirveli. Kotimatkalla jalka alkoi painaa, mutta jaksettiin silti kävellä takaisinkin. Laskeskeltiin, että ainakin 12 kilsaa on tullut käveltyä ja siitä iso osa kovaa nousua vuorilla. Joten ei ihme, että varsinkin nyt jalat tuntuu ihan pökkelöiltä, ja tässä vaiheessa iltaa myös mukavasti ramaisee, joskin niskanseutua polttelee...