Onpa ollut hektinen viikko minulla/meillä. Tuntuu, että töissä oli jotenkin normaalia enemmän kokeiden korjausta ja kokeen tekoa ja kaikkea, mm. yhden uuden projektin alkuunpanoaskeleita, eli hakemusten tekoa englanniksi. Samaan syssyyn kasautui myös yksi lupaamani käännös, joka on vielä hieman kesken, by the way. Perjantaina oli myös lyhyen oppimäärän vieraan kielen yo-kokeet, joten nekin odottavat tarkastusta työpöydällä. Tän lisäksi on ollut taloyhtiön kokousta, poikien jalkapalloharrastuksen maksamisreissua, rokotuksien varausta, itse rokotuksissa käyntiä, kaverin nettiliittymän vaihtoa ja vaikka mitä. Ja pojilla kokeita koulussa, joskin niihin valmistautuminen ei ole nyt ollut tällä viikolla ihan huippuluokkaa, esikoisella kun sattui jäämään itse kirjatkin edellisenä päivänä kouluun, joten oli hieman hankala opiskella. Mutta jostain syystä hän loistikin kokeessa, tuli 8,15 ja se on paljon se esikoisen kohdalla kun kysymys ei ole matikasta. Ja vielä ilman opiskelua. Vähän toista kuin syksyn numerot...

Viikonlopun vietto päätti ihan sattumalta seurata arkiviikon jalanjäljissä. Eilen töistä ja koulusta kotiin tultaessa pysähdyttiin suomalaisten tuttujen luona kun ehdotin pojille, että pyydetään heille kaveri kylään illaksi. No, kaverin äiti kutsuikin meidät ylös kotiinsa (meidän edellinen asunto) ja tämä piipahdus venyikin koko illaksi. Lopulta hiiviskeltiin kotiin (poikien kaveri mukana) puolen yön aikaan. Oli tosi kiva ilta.

Tänä aamuna olin luvannut lähteä toisen kaverin kanssa Ikeaan ostamaan hänelle ruokapöytää ja kirjahyllyä. Viisi tuntia kuluikin siellä ihan loistavasti ja mukava reissu olikin, tietysti itsellekin tuli taas jotain tavaraa hankittua, yksi verhokangas ja päiväpeitto sekä kattolamppu ruokapöydän yläpuolelle. Poikien oli tarkoitus lähteä mukaan Ikeaan, mutta he jäivätkin tälle yövieraalle leikkimään, joten pääsin matkaan ilman lapsia. Kun reissu oli tehty, kaverini, joka sairastaa reumaa, pyysi, että myös kokoaisin hänen ostoksiaan. Välillä hain pojat kotiin ja käytiin ruokakaupassa. Sitten kaverille. Onneksi hänen vävynsä oli puuhassa myös mukana, ja minä tein vain pienen osan hommasta. Poikien tämä yökyläkaveri sai tänään koiran ja arvatkaa vaan minkälainen koiravillitys on nyt meilläkin päällä. Onneksi kaverillani, täällä huonekalujen kokoomispaikassa, on kaksi koiraa, joita pojat kävivät ulkoiluttamassakin tänään. Mutta kun mööpeleiden kasaamisen jälkeen äidin ja äidin kaverin piti mallailla niille eri paikkoja ja niihin eri tavaroita jne., kaikki neljä poikaa väsähtivät jostain kumman syystä.
1419959.jpg