Menoa ja meininkiä, sitä kaivattiin tähän pitkään ja väsyttävään syksyyn, ja sitä meille tarjosi eilinen Jari Sillanpään konsertti. Ei niin, että olisin joku hirveä Sillanpään fani, en omista yhtäkään hänen levyään enkä ole aiemmin konserteissaan käynyt, mutta kun aloin nähdä mainoksia paikallisissa suomalaisjulkaisuissa hänen tulevasta konsertista, joka oli osa Al ritmo latino-kiertuetta, kiinnostuin. Muistin nähneeni jokunen vuosi sitten telkkarista Sillanpään konsertin, ja silloin tykkäsin siitä, äijä osaa muuten laulaa ja tanssiakin hyvin, ja aina pilke silmäkulmassa. Vielä kun selvisi, että tämän kiertueen bändi on kasattu osaksi kuubalaisista muusikoista, ostin itselleni ja miehelle liput. Muutenkin koko suomalaisyhteisö tuntui olevan menossa konserttiin... Ja täytyy sanoa, ettei tarvinnut pettyä. Jari oli kasannut monipuolisen repertuaarin eri tyyppistä lattarimusiikkia ja esiintyi sekä suomeksi että espanjaksi, myös portugaliksi veti yhden bossanovan. Oli menevää, niin ettei meinannut tuolissa pysyä, ja myös hitaampia boleroja ym. Tosi liikuttava oli laulu nimeltään "Yolanda", jonka laulaja oli ottanut mukaansa parin vuoden takaiselta Kuuban matkaltaan, ja liikuttavaksi mulle sen taisi tehdä se, että anopin nimi on Yolanda.
Mies tunnisti bändistä pari tuttuaan ja konsertin jälkeen lähti heitä metsästämään. Joten me päädyttiin sitten bäkkärille missä vierähti tunti eikä tarvinnut mennä enää pizzerian kautta kotiin, kun syötiin muusikoiden safkoja backstagella. Harmittaa kun ei ollut kameraa mukana, olisin saanut kuvan itsestäni ja Jarista...