Oltiin eilen rakenneultrassa ja vauvalla on sen mukaan kaikki kunnossa. Kaikki tutkittavat elimet löytyivät ja näyttivät oikeanlaisilta ja arviopaino oli 345 grammaa, mikä vastaa viikkoja (nyt 21. menossa). Sukupuolesta gyne kysyi, että oliko viimeksi mitään puhetta. Sanoin, että poikahan se oli, johon hän vastasi, että on edelleen. Alkoi naurattaa, en kehdannut ääneen sanoa, että luki mun ajatukseni, koska olin vielä jossain vaiheessa ajatellut, että ainahan voi erehtyä niin aikaisilla viikoilla. Niin, ei kai se mikään salaisuus ole, että enemmän me tyttöä toivottiin kahden pojan jälkeen, mutta kun ei voi itse vaikuttaa eikä myöskään valittaa mihinkään ;) . Ajatukseen pojasta on jo totuttu ja kertyvä vaatekaappi on kyllä pojalle. 

Vauva oli tosi vilkas ja liikkui ja potkiskeli ja huitoi käsiään, enkä tuntenut todellakaan kaikkia niitä liikkeitä vielä siinä, mutta nyt tuli sitten varmistuttua, että kyllä se siellä viuhtoo menemään vaikken aina sitä tunnekaan. Iltaisin sängyssä kyllä huomaan kaikki muljahdukset.

Nimiasia oli monta viikkoa jäissä, mutta eilen mies heitti siellä ultran odotushuoneessa hyvän ehdotuksen, jonka kaikki hyväksymme. Mulla oli siihen mennessä oma suosikkinimi ja miehellä omansa, mutta nyt näyttää siltä, että ainakin yksi nimi on löytynyt, joka on meidän kaikkien mielestä hyvä. Se tietty ehtii vielä muuttua matkan varrella monta kertaa ja ensi kuun Kuuban matkallakin voi tulla hyviä nimiä vastaan...