Oma mieli on viime kirjoituksen jälkeen ollut vähän pirteämpi, ehkä hyvät ilmat saa sen aikaan. Myös Suomesta viime viikolla tulleet lehdet ja uudenmakuiset purkat piristivät. Viikonloppuna innostuin jopa paistamaan pullaa (tää on sit tosi harvinaista, varmaan kerran vuodessa teen jos edes sitäkään) ja tänään yllätin pojat kun tulivat koulusta, olin laittanut pannarin uuniin. Ja innostuin myös jossain puuskassani siivoamaan, puolet kämpästä on nyt siivottu ja huomenna tarkoitus jatkaa se puuttuva puolikas. Eilinen tädin puhelu ja tänään Suomesta tullut kaverin meilikin tsemppasivat ja ilostuttivat! 

Viime viikolla saatiin taas ikävämpi uutinen Kuubasta, appiukko on sairaalassa eikä tarkalleen ottaen tiedetä, mikä hänellä on. Oireet viittaisivat haimaan tai maksaan, nyt vaan odotellaan tuloksia kokeista. Mies oli tosi järkyttynyt kun sai asian kuulla, nyt on onneksi vähän rauhoittunut, mutta pelkää kuitenkin pahinta. Toivotaan, että kaikki liittyy vaan diabetekseen, mikä hänellä on ja että tilanne saadaan jollain lääkityksellä kuriin.

Toinen huolenaihe on vauvelin koko. Olin siis perjantaina ultrassa ja mittojen mukaan poika on pieni, menee vielä normaalin sisälle, mutta alakäyrillä. Ensi viikolla menen vielä kontrolliultraan, jossa mitataan uudelleen, että kasvaako poika. Tietty sitä alkaa itse miettiä kaikenlaista ja tulee surffattua netissä ja luettua sieltä kaikkea mahdollista. Täytyy nyt kuitenkin jaksaa odottaa ensi viikkoon rauhallisena. Vauvan liikkeet tunnen kuitenkin päivittäin usein ja äsken olin tuntevinani ekaa kertaa hikan! Painoarvio oli vähän yli 1700 grammaa, mutta niistä muista mittauksista ei puhuttu, raskauskortista tulkitsen reisiluun pituudeksi 6,2 cm ja muita mittoja siitä en löydä. Mutta ensi viikolla osaan esittää enemmän kysymyksiä.