Kävin tänään töissä viemässä sairaslomatodistuksen lääkäriltä ja näitä kommentteja kuului sitten joka suunnalta. Ja illalla vaan jatkuu niitten osalta, joita en vielä nähnyt päivällä, menen nimittäin työkavereitten kanssa syömään perinteiselle kevätpäivälliselle. Kaupassa ja matkalla törmäsin myös pariin tuttuun ja kyselivät eikö tunnu mitään, kun tänäänhän on SE PÄIVÄ. Joo, tänään on tosiaan se päivä ultraäänen mukaan, mutta kuten aiemminkin oon kirjoitellut tänne, arvasin ja uskoin, että siihen ei ole tuijottaminen. Edelleen pidän kiinni siitä veikkauksesta 26.5 ;) Tilastojenkin mukaan vaan pari prosenttia vauvoista syntyy laskettuna päivänä. Nyt voisi kuitenkin itselleen pakata jonkinlaisen sairaalakassin valmiiksi. Mieskin soitteli äsken ja kysyi, eikö mitään ole tapahtunut. Kävelin tänään hieman normia enemmän tuolla helteessä ja lieviä supistuksia tuli kyllä välillä. Eilen illalla myöhään huomasin, että jalat ja jalkapohjat (!) olivat turvonneet, oli aika vinkeä yrittää kävellä nestettä täynnä olevilla jalkapohjilla pesulle ja sänkyyn. Mitään muita ennakoivia oireita ei ole havaittavissa, mitä nyt söisin koko ajan jotain ja toisaalta sänky vetää puoleensa useammin kuin ennen. Äsken nukahdin pariksi minuutiksi sohvalle, kun pojat katseli lastenohjelmia. Sitten siirryin sänkyyn lukemaan ja taas otin jotkut 10 minsan tirsat. Kohta lähden viemään poikia kaverin luo bileisiin (!) ja yökylään, sen jälkeen pulahdan painottomaan tilaan altaaseen ja otan torkut ja alan valmistautua iltaan.